Pientä päivitystä... En ole unohtanut toki blogin pitoa kokonaan, mutta on ollut niin paljon kaikkea muuta, että se on jäänyt täysin huomiotta yli puoleksi vuodeksi. Nyt ajattelin taas aloittaa kirjoittamisen, tai ainakin yrittää, jaksamisen ja voinnin mukaan. Tässä aikavälillä on ehtinyt tapahtua tietenkin vaikka mitä, on ollut muutto omaan ensimmäiseen asuntoon, mikä aluksi tuntui hyvältä, mutta pidemmällä aikavälillä syrjäinen sijainti on aiheuttanut ongelmia. Joten olen hakemassa uutta kämppää, joka sijaitsisi lähempänä Mikkelin keskustaa. On ollut suurimmaksi osaksi vain surun hetkiä, ja murhetta, olotilat huonon puoleisia, päivystyskäyntejä useampi takana, ei kuitenkaan uutta sairaala-hoitojaksoa ole tiedossa ainakaan vielä. Ja kun ei se edes mitään auttaisi kokonaiskuvaa ajatellen... Olen yrittänyt jaksaa, mutta en vain tiedä kohta enää mitä pitäisi tehdä, olen todellakin niin väsynyt. Pahinta tässä on se, että kukaan ei voi auttaa, ahdistaa joka ikinen hetki, ja halu antaa periksi on suuri... En vain koe elämää enää elämisen arvoiseksi, se ei ole ollut sitä pitkiin aikoihin. Silti jotenkin päivät menevät eteenpäin... En vain tiedä kuinka olen selvinnyt edes näin pitkälle. Jotenkin olen sinnitellyt elämän ja kuoleman rajalla, tasapainoilen koko ajan niiden välillä, enkä tiedä koska syöksyn, putoan lopullisesti... Mutta älkää minusta murehtiko, kävi miten kävi. Olen ainakin yrittänyt kaikkeni, antanut kaikkeni...
On myös muita asioita... Kuten äitini ja isäpuoleni ero, ja äitini muutto Mikkeliin. Sanni-koiruus majailee nykyään paljon minun kämpilläni, siitä on jonkin verran apua ja lievitystä yksinäisyyteen ja pahaan oloonkin. Ja lohduttaa jonkin verran, että äitini asuu nyt todella lähellä, vain noin vartin ajomatkan päässä, on joku läheinen johon tukeutua, en tunne Mikkelistä ketään muuta.
Mutta tässä nyt tällainen pieni avautuminen... Jospa sitä saisi tänne kirjoitettua myös jotain iloisiakin asioita joskus. En kuitenkaan halua kirjoittaa mitään angsti-blogia, jossa koko ajan valitan omaa huonoa oloani... Nyt vain oli pakko päästä purkamaan mieltään pitkästä aikaa. Ehkä seuraava bloggaukseni on mukavampaa luettavaa... :)