lauantai 23. kesäkuuta 2012

Luciferian Apotheca - tilaus & Luciferianismista lisää juttua

Eli olenkin jo muutamassa aiemmassa postauksessani kertonut harjoittavani / yrittäväni harjoittaa jonkinasteista noituutta. Luciferianismin ideologia ja maailmankuva on todella yhdenmukainen omani kanssa, se on se maailmankuva, joka minulla on aina ollut, mutta jota en ole aiemmin ns. tiedostanut selvästi. En ennen kuin sain käsiini Michael W. Fordin kirjoittamia kirjoja kyseisestä aihepiiristä. Ne ikään kuin tempasivat mukaansa, ymmärrys siitä, että "näinhän minä olen aina maailmaa katsonut" ja "en olekaan yksin maailmankatsomukseni kanssa" olivat tajunnan räjäyttäviä. Suorastaan ahmin joka ikisen kirjan, aivan kuin en olisi koskaan aiemmin elämäni aikana päässyt lukemaan yhtään mitään. Olen aina tiennyt olevani ns. hengellinen ihminen, ja magia lähellä sydäntä, mutta Wiccalaisuus ei ole minua koskaan kiinnostanut liiallisen kepeytensä vuoksi, ja puhdas Satanismi taas ei ole tuntunut muuten oikealta, siltä omalta jutulta. Myös ns. "Synkkä Pakanuus" (Dark Paganism), jota harjoitin, rupesi tuntumaan siltä, että siitä puuttui ripaus jotain... Jotain, jonka tuosta Luciferianismista olen löytänyt.

Mitä Luciferianismi sitten on minulle?

Se on omanarvon tuntemista, ei asettamista itseään minkään jumalankuvan alapuolelle, vaan pyrkimistä tulla jumalan / jumalattaren kaltaiseksi. Se on valon ja varjon tasapaino ihmisen sisällä, tiedostamista, että asioilla on aina kaksi puolta. Se on omien halujensa vapauttamista, "varjominän" ja minuuden liitto. Se on tietoisuus siitä, ettei ole olemassa vain "hyvää" tai vain "pahaa", ja että nämä kaksi ominaisuutta eivät voi tulla toimeen ilman toista. Se on vapaus olla mitä haluaa, ei mennä massan mukana, kuin lampaat. Se on suden rooli, "saalistajan" ihmisen vaatteissa.

Luciferianismissa ei palvota Luciferia, eikä myöskään Saatanaa. Lucifer on roolimalli, tavoite jollaiseksi halutaan tulla. Itse koen, että Lucifer ja Saatana ovat kaksi eri ruumiillistumaa. Lucifer on alunperin ollut "Valon Tuoja". Kapinallinen, joka karkotettiin taivaasta. Juuri sen takia täydellinen roolimalli, koska Luciferianilainen on myöskin kapinallinen tässä yhteiskunnassa, omaa valtavirrasta poikkeavaa polkuaan kulkeva "kummajainen".

Luciferianilaiselle voi tärkeää olla vain ideologia, toisille myös taikuus näyttelee suurta osaa elämässä. Itselleni se on todella tärkeä osa, en osaisi elää ilman sitä. Onko musta magia sitten pahaa? Vain, jos sillä tekee pahaa toiselle. Jos sitä käyttää oman tietoisuutensa laajentamiseen ja omien kykyjensä hiontaan, siinä ei ole mitään väärää. Tai vaikkapa auttaa toisia ihmisiä... Onko se silloin pahaa? Valkoisellakin magialla voi satuttaa ihmistä, miksi siis mustaa magiaa kammoksutaan, ja sitä pidetään pahana? Kiroukset ovat toki sallittuja, mutta vain äärimmäistapauksissa, jos muuta keinoa ei ole jäljellä. Jos tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä. Mutta se on todellakin se VIHOVIIMEINEN vaihtoehto, ja se on pidettävä aina mielessä.

Mutta siis, itse Luciferian Apothecasta tekemääni tilaukseen...

Tilaukseen sisältyivät:

Lilith alttari-banneri

Vaihtoehtoisina olisivat olleet nämä...

...mutta omiin silmiin tuo musta painatus punaisella pohjalla näytti kaikista hienoimmalta.



Flame of Astovidad - kynttilä
Vampirismiin liittyviä taikoja varten.



Goetic Circle of Pacts - juliste
Pitäisi olla valmiiksi suojaavassa muovitaskussa.



Anna Riva Rituaaliöljyt


SPIRIT GUIDE- OIL: To seek communication w/spirits, shades or ghosts.

ABSINTH
Intended to help in working curses against your enemies, this Absinthe oil from Anna Riva is a powerful addition to spells that bring harm to your foes.


Olen kerran aiemminkin tilannut kyseisestä liikkeestä, ja silloin toimitus oli suhtkoht nopeaa ja tilaamani tuotteet juuri sellaisia kuin pitikin. Tämän tilauksen tein jo viime tiistaina, ja nyt jännityksellä odottelen sen saapumista perille.

2 kommenttia:

  1. Lucifearismi ei tunnu yhtään huonolta, itsekin koen että oon jonkinlainen pakana mutta en oo vielä löytäny sopivaa. Luonnonpalvojaksi voisi sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Toi on vaan jotenkin sellainen ns. "uskontomuoto", jossa maailmankatsomus menee yksiin omani kanssa. Luonto on myös tärkeä minullekin. Mitenkäs sitten tuon ns. "synkkä pakanuus"? Sellaiselta kirjailijalta kuin Konstantinos, on esim. julkaistu tuosta "synkästä pakanuudesta" teoksia muutama. :)

      Poista